Kymmenien tuhansien järvien ja upeiden metsien Suomi on loistava paikka patikointiin ja vaellukseen. Vaellusreitti kannattaa valita oman kokemuksen ja kunnon mukaan – monet parhaista vaellusreiteistä löytyvät Lapin jylhistä maisemista.
Hetta–Pallas -vaellusreitti
Reilun 50 kilometrin pituinen Hetta–Pallas -vaellusreitti on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituin pitkä vaellusreitti. Reitti on keskivaativa, ja vaellus alkaa Enontekiön kirkonkylästä Hetasta joko Ounasjärven ylityksellä taikka Mustavaaran tilatietä pitkin. Venekuljetuksessa avustavat paikalliset yrittäjät.
Hetta–Pallas -vaellusreitti linjattiin jo vuonna 1934. Reitti kulkee yli tuntureiden ja laskeutuu välillä alas kuruihin nousten useille tuntureille, joista avautuvat huikeat maisemat. Karut avotunturit ovat pääasiassa puuttomia, mutta jalkojen juuressa kasvaa tunturiolosuhteissa selviytyviä vaivaiskoivuja ja tunturiliekoja. Reitin varrelta löytyy palveluja, kuten kuivakäymälöitä, tulipaikkoja, laavuja, autiotupia sekä varaustupia. Vaellusaika alkaa juhannuksen tienoilla, ja sesonki jatkuu noin lokakuuhun saakka. Lumi on pitkälti sulanut reitiltä kesäkuun alkuun mennessä, mutta reitti voi sulamisvesien vuoksi olla märkä, joten tämä kannattaa huomioida vaellusvarusteita valitessa.
Haltin vaellus
Toinen suosittu Lapin vaellusreitti on Haltin vaellus. Haltille voi vaeltaa useita reittejä riippuen siitä, aloittaako vaelluksen Suomen vai Norjan puolelta. Suosituin reitti Haltin vaellukselle alkaa Kilpisjärveltä, josta Kalottireittiä vaeltaen matkaa kertyy noin 55 kilometriä. Lyhin reitti Haltille on Norjan Guolasjärveltä, jonne matkaa on Kilpisjärveltä noin 120 kilometriä. Guolasjärveltä Haltille vaellus on noin 20 kilometriä suuntaansa, mutta reitti ei kuitenkaan ole merkitty, joten se ei sovi aloittelevalle vaeltajalle. Haltille voi myös vaeltaa Norjan Kautokeinosta Kalottireittiä pitkin.
Paras vaellusaika Haltille on heinäkuun alkupuolelta syyskuun puoliväliin. Haltin vaelluksella lumoavat herkkä, uhanalainen luonto ja kymmenet pienet joet, jotka saavat alkunsa tuntureilta ja yhtyvät suuriksi virroiksi laskien lopulta Könkämäenon kautta Tornion-Muonionjokeen. Vaellusreitin varrella voi ihailla erikoista Saivaaraa, mahtavaa Pitsusköngästä ja kaunista Meekonlaaksoa. Reitin varrella on useita autio- ja varaustupia, jotka on varustettu puuliiterein ja kuivakäymälöin. Suurimpien jokien yli kulkevat sillat, mutta reitillä kannattaa varautua myös kahlaamaan. Vaellustarvikkeisiin kannattaakin sisällyttää kahluukengät ja vaellussauvat.
Kolin vaellus
Kolin kauniiseen kansallismaisemaan kätkeytyy jopa 80 kilometriä merkittyjä vaellusreittejä. Kolin luonnon monimuotoinen geologia ja suuret korkeuserot tekevät Kolin vaellusreiteistä ainutlaatuisia. Reittejä löytyy parin kilometrin patikointireiteistä 61 kilometrin vaativaan Herajärven kierrokseen, jossa vaelletaan läpi metsäisten vaarojen. Taukopaikkoja, kuten vanhoja pihapiirejä, ahoja ja kaskimetsiä löytyy vaellusreitin varrelta. Lisäksi reitillä on useita upeita näköalapaikkoja.
Kolin pisimmät rengasreitit ovat 30, 35 ja 61 kilometriä. Pidemmät vaellukset Kolilla sopivat hyväkuntoisille ja kokeneille vaeltajille – ja kuten Lapissa, Pohjois-Karjalan reitit ovat parhaat lumettomaan aikaan.
Kovakuntoisille vaeltajille haasteen tarjoaa presidentti Urho Kekkosen mukaan nimetty UKK-reitti, joka on kokonaisuudessaan 1100 kilometrin pituinen, paikoin heikossa kunnossa ja vaikeakulkuinen. Reitistä voi kuitenkin valita useita lyhyempiä vaelluspätkiä. Reitti kulkee kokonaisuudessaan Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueilla.
Lemmenjoen vaellus
Lemmenjoki on Suomen suurin kansallispuisto ja alueena villiä erämaata, jossa virtaa tuntureiden ympäröimä Lemmenjoki, ja levittäytyvät vanhat mäntymetsät. Lemmenjoen kansallispuisto rajautuu Norjan Ruijaan eli Finnmarkiin ja on osa Saamenmaata. Njurkulahdesta alkavat muutamien kilometrien luontopolku, joka on helppo patikoida, sekä useat vaellusreitit.
Suurin osa Lemmenjoen kansallispuistosta on aluetta, jolla saa liikkua vapaasti. Ainoastaan Ravadaskönkäällä on alue, jossa voi liikkua ainoastaan merkityillä reiteillä. Luontopolun lisäksi vaellusreittejä ovat muun muassa 16 kilometrin Joenkielisen kierros, joka nousee Joenkielisen huipulle, 25 kilometrin Lemmenjoen Kultareitti ja 26 kilometrin rengasreitti, joka alkaa ja päättyy Ravadasjärvelle. Reittien varrelta löytyy niin tuli- ja telttapaikkoja kuin autio- ja vuokratupia. Lemmenjoen vaellusreitit ovat pääasiassa helppokulkuisia, joten ne sopivat myös aloitteleville vaeltajille.
Pyhä–Luoston vaellus
Keski-Lapissa sijaitseva Pyhä–Luoston kansallispuisto komeilee kahden tunturin keskellä. Idässä seisoo jylhä Pyhätunturi ja lännessä Ukko-Luosto. Kansallispuistossa on muitakin huippuja, kuten Noitatunturi ja alueella levittäytyy kauniita metsiä sekä lampia. Pyhä–Luosto on oiva kohde niin päiväretkelle kuin pidemmälle vaellukselle. Rengasreittejä alkaa sekä Pyhältä että Luostolta, ja lisäksi alueella on yksisuuntaisia vaellusreittejä.
Pyhältä alkavat muun muassa 10 kilometrin Karhunjuomanlammenreitti ja 15 kilometrin Noitatunturin valloitus. Molemmat reitit kulkevat kohti Isokurua, joka on yksi kansallispuiston vaikuttavimmista nähtävyyksistä sekä ohi Karhunjuomanlammen, josta löytyvät tulipaikat ja tupa. Luoston portilta alkaa puolestaan Luoston vaellusluontopolku, joka on 18 kilometriä pitkä rengasreitti läpi metsä- ja suomaisemien. Reitin aikana noustaan myös Ukko-Luoston huipulle. Luosto–Yli-Luoston -retkeilyreitti on 8–12 kilometriä pitkä ja vaativa vaellus kapean tunturiharjanteen päällä Luostolta kohti Sodankylää. Noitatunturia lukuun ottamatta suurin osa Pyhä–Luoston reiteistä on keskivaativia vaellusreittejä, jotka suositellaan toteuttavaksi kesäaikaan.
