Suomen kosket tarjoavat erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia koskenlaskusta ja melonnasta, luonnosta ja historiasta nauttimiseen. Suomessa on koskia kymmenittäin. Esittelemme suositut suomalaiset kosket ja erilaiset aktiviteetit.
Perinnekalastuksen Kukkolankoski
Kukkolankoskella, Tornionjokilaaksossa elää vanha perinnekalastuskulttuuri. Kukkolankoski on 3,5 kilometrin pituudellaan Suomen pisin vapaana virtaava koski, ja se on erityisen tunnettu lippoamisesta, vanhasta perinnekalastusmuodosta.
Lippoamista harjoitetaan pääasiassa siian ja lohen kalastamiseen. Kalastusvälineenä toimii lippo, eli pitkän varren päässä oleva pussimainen verkko. Lippoaminen tapahtuu joko rantakivien päällä seisten tai sitä varten rakennetuilta krenkuilta, eli silloilta tai telineiltä. Kalastuspaikkaa määrittää veden korkeus. Krenkuilla voi kalastaa myös keskemmällä jokea ja myös veneestä voi lipota.
Koskikalastukseen liittyy paljon muita askareita itse kalastuksen lisäksi. Keväällä paikalla voi seurata krenkkujen rakentamista ja syksyllä puolestaan niiden purkua. Kukkolankosken koskikentän pohjoislaidalla seisovat paistokota ja kalapuohi, jota käytetään yhä lohen ja siian jakamiseen.
Vesivoiman Kyröskoski
Hämeenkyrön kunnassa, noin 40 kilometrin päässä Tampereelta kuohuu Kyröskoski, joka on 22 metrin putouskorkeudellaan Suomen korkeimpia koskia. Tarina kertoo, että Kyröskoski on yksi kolmesta Kalevalassa kuvatusta koskesta.
Kyröskoski on valjastettu, ja 1870-luvulta lähtien sen äärellä on seissyt vesimyllyjä ja harjoitettu puunjalostusteollisuutta ja raakapuun uittoa sekä tuotettu vesivoimaa.
Kyröskoski virtaa nykyään vapaana neljä kertaa kesässä, kun sen patoluukut avataan. Koskinäytöksistä voi nauttia vappupäivänä ja juhannuspäivänä sekä yhtenä sunnuntaina heinäkuussa ja elokuussa.
Matkailijoiden Imatrankoski
Imatrankoski syntyi noin 6000 vuotta sitten, kun Saimaan vesimassat purkautuivat Salpausselän läpi. Imatrankoski on osa Suomen kansallismaisemaa ja maamme vanhin nähtävyys, jota on käyty ihastelemassa jo 1700-luvulta alkaen. 1800-luvulla kosken valtavia kuohuja saavuttiin ihailemaan Euroopasta saakka.
Imatrankosken voimalan ensimmäinen osa valmistui 1920-luvulla, ja kosken lopullinen kuivaminen tapahtui vuonna 1937, kun vesivoimalaitoksen kuudes koneisto valmistui. Nykyisin vettä juoksutetaan koskessa näytösluontoisesti; ensimmäinen näytös on toukokuun lopulla Imatrankosken kesänavaustapahtumassa. Näytös kestää 16 minuuttia, ja kosken kuohuja säestää Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikki.
Historian havinan Vanhankaupunginkoski
Helsingin Vanhankaupunginselän pohjukassa virtaa kulttuurihistoriallisesti merkittävä Vanhankaupunginkoski. Kosken alkuperäinen nimi oli Helsinge Fors, eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550.
Vuosisatojen kuluessa Vanhankaupunginkoskessa on ollut erilaisia myllyjä ja patoja. Viimeisin pato rakennettiin vuonna 1876, ja sen yhteydessä on yhä vesivoimalaitos teholtaan 0,2 MW. Paikalla toimi Helsingin vedenpuhdistamo, joka kosken vedestä saadulla sähköenergialla otti veden Vantaanjoesta, puhdisti sen ja pumppasi Alppilan vesitorniin. Vesilaitoksen rakennukset jäivät tyhjiksi, kun vedenkäsittely päättyi vuonna 1972. Sittemmin tiloissa avautui Tekniikan museo.
Vantaanjoella ja historiallisen kosken vesissä viihtyvät nousukalat, kuten meritaimen, lohi ja vaellussiika sekä ahven, hauki ja kuha. Koskialueella saa kalastaa ainoastaan perhoilla ja sillalta taikka veneestä kalastus on kielletty. Paikka on suosittu kalastuskohde, johon saapuvat sekä paikalliset että kansainväliset matkailijat.
Koskenlaskun Ruunaan kosket
Kiinnostavatko kiihtyvä virta ja koskien pauhu? Koskenlasku on Ruunaan ehdottomasti suosituin ohjelmanumero, ja vaahtopäiset kuohut voi laskea joko kokeneen perämiehen ohjaamana rauhallisemmin perinteisen puuveneen kyydissä taikka vauhdikkaasti kumilautalla meloen. Ruunaan retkeilyalueen kosket sijaitsevat noin 30 kilometriä Lieksasta itään ja levittäytyvät alueella, joka alkaa Paasikosken niskalta ja päättyy Siikakosken alle.
Koskivenereitin pituus on 30 km, ja se alkaa Ruunaan Matkalahdesta ja päättyy Naarajoen sillalle. Koskenlaskuretkeen kuluu nelisen tuntia, ja sen aikana nautitaan erälounas. Seitsemän kilometrin pituinen kumilauttalasku alkaa Neitikoskelta ja loppuu Siikakoskelle. Ruunaalla voi myös harjoittaa koskimelontaa tai laskea koskia uittohenkisellä puulautalla.
Koskenlaskun ohella Ruunaa on miellyttävä kalastuskohde. Retkeilyalueen vesiin on istutettu kirjolohia ja järvitaimenia. Kesällä saalista nousee suvannosta, ja loppukesästä kaloja hypähtelee vedenpintaan koskien niskoilla.
Kanjoneiden Kuusamon kosket
Kuusamoon kätkeytyy ainutlaatuisia jokikanjoneita, jotka syntyivät miljoonia vuosia sitten. Kuusamossa kuohuu lukuisia koskia; pelkästään Kitkajoen yläosasta löytyvät Kiveskoski, Käylänkoski, Harjakoski, Myllykoski, Aallokkokoski ja Jyrävä. Pienen Karhunkierroksen vaellusreitin varrella pauhaava Jyrävä on Suomen suurimpia vesiputouksia.
Jyrävässä kanjonin pohjalla virtaa kirkas Kitkajoki. Sen vedet virtaavat kapeikkoon ja syöksyvät lyhyessä hetkessä yhdeksän metrin matkan alaspäin. Jyrkkää Jyrävää lukuun ottamatta Kitkajoen koskia on mahdollista laskea, ja muutamassa tunnissa voi laskea Kuusamon ja Kitkan tärkeimmät kosket.
Oulanka ja sen sivujoet Kitkajoki ja Kuusinki ovat myös huikea kalastuskohde. Kitkan koskista nousee perhoilla ja muilla välineillä taimenia, siikaa ja harjusta.
Kitkajoen taimeniin liittyy myös erityinen yksityiskohta: Jyrävä jakaa joen kahtia, eivätkä kosken ylä- ja alapuolella elävät taimenet sekoitu keskenään.
