Vanhoja miljöitä, huikeaa luontoa ja hautapaikkoja – Suomeen kätkeytyy useita Unescon maailmanperintökohteita. Suomesta löytyy seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista moni sijaitsee Pohjanlahden tuntumassa.
Suomenlinna
Lähes kaikkien tuntema, Helsingin edustavalla seisova Suomenlinna on Suomen mahdollisesti tunnetuin kulttuuriaarre ja maailmanperintökohde. Suomenlinnan rakentaminen alkoi 1700-luvun puolivälissä, kun Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä.
Suomenlinnan linnoitus on merkittävä, koska se on historiansa aikana ollut osa kolmen valtion – Ruotsin, Venäjän ja Suomen – puolustusta. Maailmanperintökohteeseen kuuluu seitsemän saarta: Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku Mustasaari eli Pikku-Musta, Länsi-Mustasaari, Särkkä ja yksi Pormestarinluodoista. Kallioluodoille ja vaihtelevaan maastoon rakennettu Suomenlinna on bastionilinnoitus, joka noudattaa Keski-Euroopassa kehitettyä bastionilinnoitusperinnettä. Suomenlinnassa näkyy lukuisia tärkeitä niin linnoitustekniikkaan kuin telakkarakentamiseen liittyviä historiallisia kehitysvaiheita. Merilinnoitus on merkittävä myös siksi, että se on edelleen asutettu, hoidettu ja vilkas kaupunginosa.
Verla
Kymenlaakson pohjoisosassa, Verlan kylässä sijaitseva Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on ainut metsäteollisuuden kohde maailmanperintölistalla. Verla nimettiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1996 sen kulttuurihistoriallisesti merkittävän vuosisadan vaihteen teollisuusmiljöön ansiosta.
Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872, ja pahvitehdas vuosikymmen myöhemmin. Tehtaassa valmistettiin puuhioketta ja vaaleaa puupahvia. Tehdas sulki ovensa vuonna 1964. Vuonna 1972 siitä tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo.
Unescon mukaan Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasalueen asutus ovat erinomainen ja huomattavan hyvin säilynyt esimerkki pienimuotoisesta, maaseudulle syntyneestä paperimassa- ja pahviteollisuudesta, joka 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa menestyi hyvin Euroopan pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa. Näistä vain muutama on säilynyt meidän nykyaikaan. Tänä päivänä Verlan tehdasmuseoon voi tutustua oppaan johdolla, maailmanperintöalueella voi puolestaan tehdä retkiä omatoimisesti historiapolulla tai metsätietopolulla kulkien.
Vanha Rauma
Vanha Rauma on pohjoismaiden laajin ja yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Se valittiin koristeellisine puutaloineen ja kauniine katunäkymineen Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta kaupungista.
Vanha Rauma levittäytyy 29 hehtaarin alueella, jolla seisoo yli 600 rakennusta. Suurin osa rakennuksista on yksityisomistuksessa. Vanha Rauma on Rauman kaupungin sydän, ja kuten Suomenlinnassa, siellä asutaan ja eletään sekä käydään kauppaa ja työskennellään ympäri vuoden.
Rauman kaupunki paloi vuonna 1682, jonka jälkeen Vanha Rauma on rakentunut paikalle tiiviiksi kaupunkikeskukseksi. Vanhan Rauman kapeat kadut noudattavat keskiajalta kumpuavia linjoja, ja katuja reunustavat puutalot, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Rakennuksissa heijastuu erityisesti 1800-luvun purjelaivakauden aika, jolloin useat pääkatujen rakennukset saivat koristeellisen uusrenessanssityylisen julkisivun. Vanhan Rauman keskusta Kauppatoria ympäröivät liikekadut, joilta löytyy lukuisia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Kiinnostava vierailukohde on Pyhän Ristin kivikirkko, joka on entinen fransiskaaniluostarin kirkko, jonka sisään kätkeytyy näyttäviä keskiaikaisia maalauksia.
Petäjäveden vanha kirkko
Keskisuomalaiset talonpojat rakensivat Petäjäveden vanhan kirkon vuosina 1763–1765. Vaikka Suomi kuului tuolloin Ruotsin kuningaskuntaan, ei Ruotsista odotettu rakennuslupaa, vaan talonpojat rakensivat kirkon perusrakenteet kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. Noin 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1821 paikalliset rakensivat kellotapulin sekä tapulin ja kirkon yhdistävän käytävän.
Vaikka kirkko jäi pois käytöstä uuden kirkon rakennuksen myötä vuonna 1879, on vanhaa kirkkoa hoidettu rakennusmuistomerkkinä 1900-luvun alkupuolelta saakka. Vuonna 1994 Petäjäveden vanha kirkko nostettiin Unescon maailmanperintöluetteloon pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin pitkän perinteen esimerkkinä.
Struven ketju
Struven ketju on kolmiomittausketju, joka ulottuu Pohjoiselta jäämereltä Norjan Hammerfestin läheisyydestä Mustallemerelle. Ketjulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja päätettiin vuonna 1865.
Struven ketju lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2005, ja se edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä.
Suojeltaviksi maailmanperintöpisteiksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomen alueella. Suomen kuusi maailmanperinnöksi määriteltyä pistettä ovat Mustaviirin piste Mustaviirin saarella lähellä Loviisaa, Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla, Oravivuoren piste Korpilammella, Alatornion kirkko Torniossa ja Ylitorniolla sijaitseva Aavasaksan piste, jossa sijaitsee nykyisin näköalatorni.
Merenkurkun saaristo
Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa Unescon maailmanperintölistan luonnonperintökohde. Merenkurkun saaristo yhdessä Ruotsin Korkearannikon kanssa tarjoaa maailman parhaan paikan ymmärtää viimeisen jääkauden aiheuttama maankohoaminen.
Jääkauden raskas mannerjää painoi maankuorta alaspäin siten, että se kohoaa vielä nykyään kohti entisiä mittojaan. Ruotsin Korkearannikko avaa maankohoamisen menneisyyttä, Merenkurkun saaristossa puolestaan näkyy maankohoamisen nykyisyys ja tulevaisuus. Maankohoaminen tekee Merenkurkun matalasta saaristosta osan maapallon nuorinta maisemaa, kun luodot ja saaret nousevat merestä kahdeksan millimetrin vuosivauhtia.
5600 saaren sokkeloinen saaristo on koti monille eläinlajeille. Uniikit laguunit muodostavat järviketjuja, jotka antavat suojaa ja ravintoa useille lajeille. Matalien vesistöjen lämpimissä vesissä viihtyvät sekä kasvit että kalat ja plankton. Linnuille nämä luovat loistavat ruokailupuitteet, ja Merenkurkussa tavataankin yli 300 lintulajia.
Sammallahdenmäki
Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue on Pohjanlahden rannikon laajin skandinaavisen pronssikulttuurin kalmistoalue. Sammallahdenmäki sijaitsee Raumalla, Lapin Kivikylässä.
Paikalla lepäävät 36 hautaröykkiötä kertovat ajanjakson monumentaalirakentamisesta. Sammallahdenmäen arkeologiselle alueelle on pronssikauden (1500–500 eaa.) aikana ladottu matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria ja kekomaisia hiidenkiukaita sekä pyöreitä kehäröykkiöitä. Sammallahdenmäen tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat lähes neliskulmainen hautaröykkiö Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio. Sammallahdenmäki lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena.
Unescon maailmanperintökohteet Suomessa tavoitat Hertzin vuokra-autolla.